Seison tutussa rappukäytävässä ja yritän tunkea farkkuja sisään liian pienestä postiluukusta. Voi helvetti, olen typerä, ajattelen pujottaessani toista lahjetta luukusta sisään. Yläkerran naapuri tulee portaista ja tuijottaa. Yritän näyttää siltä, että tämä on arkipäivää. Minä palautan tässä farkkuja postiluukkuun. Teen tätä usein.

Naapuri menee ohi. Lahkeesta puolet on mennyt sisään, mutta toinen puoli ei enää mene. Vedän farkut ulos ja taittelen takaisin kassiini. Harkitsen hetken niiden lähettämistä pakettina, mutta säälin liikaa postinkantajia, jotka joka päivä joutuvat tunkemaan tuosta luukusta jotain.

Se, miksi luonani on ollut ylimääräiset farkut, jotka täytyy palauttaa, sekin on itse asiassa hyvä tarina,  ehkä jopa tätä parempi. Siihen liittyy uskomaton humala.

Oikeastaan kaikista tarinoista känni tekee hauskoja. Selvinpäin tehdyt jutut toisinaan ovat vaan surullisia.