Välillä huomaan sanovani tunnen sellaisia ihmisiä ja tarkoittavani, että olen itse sellainen. Kaksi eri asiaa, tunnetta, tapahtumaa ja ihmistä leikkaa silloin toisensa. Istuin bussissa ja tunsin hassua yhteenkuuluvuutta oikeastaan ymmärtämättä mihin. Useammin kuin koskaan on tänä kesänä tullut hetkiä, jolloin oman olemassaolonsa ymmärtää jokaista rajapintaansa pitkin.

Sitten tulin kotiin, kuuntelin hälytysajoneuvojen huutavan kadulla, tein ruokaa, ajattelin ostaa kukkia mutta unohdin, vaihdoin lakanat. Nukuin ja heräsin.

Huomenna menen töihin. En ole hetkeen tehnyt työtä, jota en osaisi. Nyt olen kauhuissani ja epävarma, vaikka tiedän kaiken uuden aina jossain vaiheessa muuttuvan tutuksi.