Hylkään velvollisuudet ja lähden pariksi päiväksi pois. Nukun paljon ja puhun ihmiselle, joka joskus tiesi elämästäni kaiken, mutta joka nyt neuvoo vääristä lähtökohdista. Melkein itken lähtiessäni siitä tapaamisesta, ja osuvasti tottakai sataa. Olen joka ilta parin oluen humalassa. Ja niin väsynyt, niin väsynyt. Niin kyllästynyt siihen, että kaikki on suorittamista ja jatkuvaa projektia. Ulkonäkö, parisuhde, oma onnellisuus. Kaikki on analysointia. Rakastan teorioita, mutta enemmän rakastan elää. Enemmän haluan tehdä tässä kaaoksessa ja nauttia, kuin pysähtyä yrittääkseni ymmärtää sitä. Olen eniten havahtunut ja seesteinen silloin kun kukaan ei vaadi minulta sitä.

Bussin ikkunaan tippuu sade. Mietin osaanko kävellä omaan kotiini päästessäni vihdoin perille.