On kuulemma kylmin maaliskuu puoleen vuosisataan. Kiviseinät hohkaa pakkasta. Tapailen tanssiaskelia lautalattialla, jotta pysyisin lämpimänä.

Ostin karttapallon.
Minä, joka en osaa edes lentokentältä ulos.

Huolimatta kaikista karttapallon maista en edelleenkään osaa nähdä unta oikeista kaupungeista. En ikinä palaa Vaasaan tai Tampereelle, en koskaan enää pääse kesieni asuntoihin. Sen sijaan paikat on aina samoja kuin ne, joista näin unta jo lapsena. Tutuillakin ihmisillä on tuntemattomien kasvot.

Unieni taloissa on aina paljon huoneita ja niihin eksyy